Työelämä on murroksessa ja työvoimasta on pulaa. Osaavan työvoiman saatavuutta voidaan lisätä ja parantaa koulutuksen lisäksi työperäisen maahanmuuton avulla. Osaaminen tukee innovaatioiden syntymistä, kestävää kasvua ja investointeja, joita Suomi tällä hetkellä tarvitsee. Jokaisella on oikeus saada työstään palkkaa, jolla tulee toimeen ja elinkustannusten noustessa, on myös reilua, että palkkakehitys pysyy mukana.  

Työnhakijoiden palvelujen on mukauduttava työnhakijan tarpeiden mukaan ja työkykyä edistäviä palveluja on tehostettava. Työ kuuluu kaikille ja kaikilla on oikeus työhön. Työelämän pelisääntöjen tulee olla reilut  ja kaikille samat. Työmarkkinarikollisuuteen on puututtava ja työntekijöiden alipalkkaus ja hyväksikäyttö on estettävä.

Opiskelijoiden toimeentuloa on parannettava. Opiskelijoiden pitää saada keskittyä opintoihin, ilman huolta siitä miten pärjää taloudellisesti. Opintotukea pitää kehittää sosiaaliturvajärjestelmän uudistamisen osana. Opiskelijoiden asumistuesta ei tule leikata. Opintolainojen korkojen nousuun tulee reagoida nopeammin Kelan korkoavustusten tulorajoissa. 

Edellisellä hallituskaudella leikattiin koulutuksesta 190 miljoonaa euroa. Maksamme nyt hoitovelan lisäksi koulutusvelkaa. Jokaisella tulee olla mahdollisuus kehittää omaa osaamistaan ja ammattitaitoaan koko työuran ajan. Koulutuksesta ei saa leikata ja toimeentuloa parannettava. Ammatilliseen koulutukseen on lisättävä resursseja ja osaamistasoa on nostettava. Kiusaamista, väkivaltaa ja häirintää tulee aktiivisemmin ehkäistä.

Jokaisen arki on oltava sujuvaa ja onnellista. Jokaisella on oikeus laadukkaseen hoivaan ja huolenpitoon. Eläkeläisten sosiaaliturvaa on kehitettävä. Pienimpiä eläkkeitä on tarkistettava siten, että ne pysyvät elinkustannusten nousun mukana. Arvokas ja turvallinen vanhuus on jokaisen oikeus. Ikääntyneiden asemaa  tulee parantaa ja heidän oikeuksiansa edistää. Lainsäädännön ja päätösten vaikutusta ikäihmisten arkeen tulee arvioida jatkuvasti.

Suomessa on yhden hengen talouksia noin 45 prosenttia kaikista asuntokunnista. Yksinasuva vastaa yksin kaikista kuluista ja sairauden tai työttömyyden kohdatessa yksinasuva on usein muita suojattomampi. Yksinasuvalla ei välttämättä ole lähellään turvaverkkoa, vaan hän voi jäädä ongelmiensa kanssa yksin. Yksinasuvista kolmannes on pienituloisia tai köyhiä. Yhteiskunta ei vielä täysin tunnista heidän tarpeitaan. Heitä ei mielestäni oteta riittävästi huomioon poliittisessa päätöksenteossa ja lainsäädännössäkin voidaan havaita yksinelävillä erilainen asema suhteessa perheellisiin. Siksi onkin tärkeää, että yksieläviä ei unohdeta silloin, kun mietitään lainsäädännön uudistuksia tai kansalaisten tukemista mm. elinkustannusten noustessa. Heitä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan suhteessa niihin, jotka asuvat kumppanin tai perheen kanssa.

Lasten oppimismahdollisuuksien lisääminen mahdollistaa koulutuksellisen tasa-arvon. Seuraavalla hallituskaudella esiopetus tulee laajentaa kaksivuotiseksi ja se tulee järjestää esi- ja alkuopetus kokonaisuutena, joka ottaa huomioon lapsen yksilöllisen kehityksen ja oppimisen valmiudet. Tasavertainen  perhevapaa kuuluu kaikille vanhemmille perhemuodosta tai sukupuolesta riippumatta. Perusopetuksen laatuun on panostettava. Lähikoulujen asemaa on vahvistettava, opetuksen ryhmäkokoja piennettävä ja  rahoitusta uudistettava siten, että koulutuksellinen tasa-arvo toteutuu. Päivähoitomaksut tulee pysyä kohtuullisella tasolla. Perheiden ostovoimaa tulee tukea tarvittavilla toimenpiteillä elinkustannusten noustessa.